Paavali ja Barnabas Lystrassa

Luetaan: Ap. t. 14:8–20

 

Opetus

Paavali oli saanut Jumalalta kutsun lähteä lähetystyöhön, viemään sanomaa Jeesuksesta myös muualle kuin Israelin alueelle. Lystran tapahtumat sijoittuvat Paavalin ensimmäiselle lähetysmatkalle. Tämän jälkeen hän teki vielä kaksi pitkää matkaa ja lopulta matkusti vielä vankina Roomaan, jossa hän todennäköisesti kuoli uskonsa tähden.

Paavali kohtasi matkoillaan valtavasti vastoinkäymisiä: häntä kivitettiin ja vainottiin ja hän joutui useasti vankilaan. Vankilat olivat tuohon aikaan ankeita paikkoja eikä vangeilla ollut juurikaan ihmisarvoa. Paavalia vastustivat sekä roomalaiset että juutalaiset. Inhimillisesti ajatellen olisi luullut, että Paavali olisi lopettanut lähetystyön heti alkuunsa ja palannut kotikaupunkiinsa elämään rauhallista kotielämää.

Mutta miksi näin ei käynyt? Siksi, että Paavali ei tehnyt työtään omassa voimassaan. Jumalan voima vaikutti hänessä. Paavali ymmärsi, että hän sai olla sairas, heikko ja väsynyt – Jumala tekisi työtään joka tapauksessa. Paavali teki sen, minkä pystyi ja antoi kaikesta kunnian Jumalalle. Lystralaisillekin hän teki selväksi, että ramman oli parantanut yksin Jumala, hän itse oli vain tavallinen ihminen. Jumala itsekään ei koskaan luovuta kunniaansa kenellekään toiselle. (vrt. Jes. 42:8)

Jumala ja ihminen ovat täysin erilaisia. Jumala on täysin hyvä, ikuinen ja kaikkivaltias, ihminen taas syntinen, kuolevainen ja muutenkin hyvin rajallinen. Jumala haluaa kuitenkin elää ihmisen lähellä. Hän rakastaa jokaista ihmistä ja on antanut meille paljon taitoja ja lahjoja. Kaikista niistä voimme olla hänelle kiitollisia. Pelastukseen taitomme ja lahjamme eivät kuitenkaan riitä: se, että ihminen pääsee taivaaseen, on yksin Jumalan työtä. Kristitty voi antaa kaikesta kiitoksen ja kunnian Jumalalle.

Pointti: Jumalan voima vaikuttaa ihmisten keskellä.

 

Taustaa, termejä, sananselityksiä

Lystra

kaupunki Vähän-Aasian Lykaoniassa, nykyisen Turkin alueella. Paavali kävi Lystrassa kolme kertaa. Tämän osion raamatunkohta kertoo Paavalin ensimmäisestä käynnistä kaupungissa.

Barnabas

Barnabas oli Paavalin työtoveri. Hänellä oli ollut arvostettu asema Jerusalemin alkuseurakunnassa. Juuri Barnabas johdatti Paavalin apostolien luokse, kun hän käännyttyään Damaskoksen tiellä tuli Jerusalemiin tapaamaan muita Jeesukseen uskovia. Myöhemmin Barnabas teki lähetystyötä Markuksen kanssa.

Zeus ja Hermes

olivat kreikkalaisia (epä)jumalia, Zeus eräänlainen pääjumala, Hermes hänen sanansaattajansa. Kreikkalaisilla oli paljon jumalia, jotka olivat hyvin inhimillisiä hyveineen ja paheineen.

Uhrin toimittaminen

Uhrissa ihminen antaa arvokkaan omaisuutensa Jumalalle lepytykseksi ja kiitokseksi. Uhrin perussyy on sovituksen tarve. Uhraamisen yhteydessä nautittiin usein myös ateria.

Vaatteiden repäiseminen

oli osoitus siitä, että ihminen oli järkyttynyt. Paavali ja Barnabas järkyttyivät siitä, että heitä pidettiin jumalina.

 

Raamatunkohtaan tutustuminen / opetuksen havainnollistaminen

Näytelmä

Näytellään raamatunkohdan tapahtumat. Roolit: Paavali, Barnabas, rampa, pappi, väkijoukkoa, kertoja.

Epäjumalat – Jumala

Mietitään nykymaailmasta ihmisiä, joita ihmiset kunnioittavat ja ihailevat. Esim. julkisuuden henkilöt, eri alojen erityisosaajat, rikkaat jne. Mietitään, miten he eroavat Raamatun elävästä Jumalasta. Suhtaudutaanko heihin kuin Jumalaan? Millaisissa asioissa heihin voisi turvautua? Mihin kannattaa turvata kuoleman hetkellä?

Em. henkilöiden nimiä voidaan kirjoittaa taululle ja paperille vierekkäin. Lopuksi kirjoitetaan osallistujien nimiä ja muita ”tavallisia” ihmisiä samalle riville. Kaikkien ihmisten yläpuolelle kirjoitetaan ”Jumala”. Jumalan edessä kaikki ihmiset, tavalliset ja kuuluisat, ovat samanarvoisia: syntisiä mutta Jumalalle rakkaita.

Isän idea. © Raamatunlukijain Liitto ry.