Tuuli

Jeesuksen ja Nikodemoksen kohtaamiseen liittyvä leikki.

Luetaan Joh. 3:1–21

Mennään pareittain. Toinen parista on tuuli, jota toisen pitää seurata sokkona. Parit sopivat ennen toisen silmien sitomista, millainen heidän mielestään on tuulen ääni: sen voi tehdä puhaltamalla, käsiä yhteen hieromalla, humisemalla, yms. Äänen pitää kuitenkin olla hiljainen. On hyvä, jos parit keksivät monia keskenään erilaisia tapoja tehdä tuulen ääntä.

Sokot asettuvat riviin jonkin matkan päähän toisistaan ja kunkin oma pari vähän matkan päähän, kasvot sokkoon päin. Sokko lähtee kulkemaan ”oman tuulensa” eli parinsa perässä seuraten ääntä, jonka he olivat äsken sopineet kuvaamaan tuulta. Tuuli siis kulkee takaperin, sokko seuraa häntä eteenpäin kulkien. Sokko ja tuuli eivät saa missään vaiheessa koskettaa toisiaan, vaan tuuli yrittää koko ajan kulkea jonkin matkaa parinsa edellä. Tuuli ei saa neuvoa sokkoa sanallisesti, vaan jos sokko ei osaa seurata, tuuli menee lähemmäksi tätä, kunnes tämä osaa taas seurata. Jonkin ajan kuluttua voidaan vaihtaa osia.