Tuhlaajapoika

Tietoa ja havainnollistamisvinkki liittyen Jeesuksen vertaukseen tuhlaajapojasta.

Luetaan: Luuk. 15:11–24

 

Opetus

Vertaus tuhlaajapojasta on Jeesuksen tunnetuimpia vertauksia. Jeesus opettaa, että Jumala ottaa aina vastaan katuvan ihmisen, on tämä sitten tehnyt millaista syntiä hyvänsä.

Jumala antoi Mooseksen kautta kansalleen 10 käskyä, joista neljäs kuuluu: Kunnioita isääsi ja äitiäsi. Vanhassa testamentissa Sananlaskujen kirjassa varoitetaan holtittomasta elämästä ja kehotetaan kunnioittamaan vanhempia (esim. Sananl. 23: 19–25). Toisaalta Vanhassa testamentissa on myös useita lupauksia siitä, miten Jumala armahtaa katuvaa syntistä ja ottaa tämän takaisin luokseen (esim. Jes. 55: 7).

Ihminen luulee usein löytävänsä onnen rikkaudesta ja huvittelusta, mutta ennen pitkää ne osoittautuvat tyhjiksi ja lyhytaikaisiksi. Oikea onni löytyy vain Jumalan luota, elämästä hänen yhteydessään. Siinäkin elämässä voi olla mukana rikkautta ja huveja, mutta niistä ei ole tehty elämän koko sisältöä eikä niiden tavoittelusta elämän tärkeintä asiaa.

Jokainen ihminen on tuhlaajapojan asemassa: kaikki me olemme syntisiä jo syntyessämme ja usein käännämme Jumalalle selkämme ja kuvittelemme pärjäävämme yksin. Tuhlaajapoika-vertauksen syvin opetus onkin paitsi Jumalan ehdoton rakkaus, myös se, että – toisin kuin nykyään usein opetetaan – ihminen ei pärjää omillaan, vaan tarvitsee elämässään Jumalan apua ja huolenpitoa.

Pointti: Isä ottaa vastaan.

 

Taustaa, termejä, sanaselityksiä

Tuhlaajapoika

Tuhlaajapoikaa voisi kutsua myös ”kadonneeksi” tai ”hukkaan joutuneeksi” pojaksi. Tuhlaajapoikavertausta edeltää muitakin Jeesuksen opetuksia, joissa hän kertoo vertauskuvin siitä, miten Jumala etsii kadonnutta ihmistä (vertaukset kadonneesta lampaasta ja kadonneesta hopearahasta). Vertaus jatkuu kertomuksella pojan isostaveljestä. Kertomuksen isä kuvaa Jumalaa ja poika syntistä ihmistä.

Sikopaimen

Sika oli juutalaisille saastainen eläin. Sen lihaa ei syöty, eli juutalaiset eivät myöskään kasvattaneet sikoja. Tuhlaajapoika koki kaksinkertaisen nöyryytyksen sikopaimeneksi ryhtyessään: hän joutui työskentelemään vierasuskoisen isännän alaisuudessa saastaisten eläinten kanssa.

Isä juoksi poikaa vastaan

Arvokkaat miehet, jollainen tuhlaajapojan isä omaisuutensa perusteella oli, eivät koskaan juosseet. Se, että isä juoksee poikaa vastaan, osoittaa aivan erityistä rakkautta ja ilahtumista.

Sormus ja kengät

Se, että isä käski laittaa sormuksen vieraalta maalta palanneen poikansa sormeen, oli osoitus täysivaltaisesta arvoasemasta. Kenkiä käyttivät vain vapaat miehet – orjat kulkivat avojaloin. Hienojen vaatteiden lisäksi nämä kaksi merkkiä osoittavat, että isä teki aivan päinvastoin, kuin poika olisi olettanut sanoessaan, ettei ole enää sen arvoinen, että häntä kutsuttaisiin isänsä pojaksi.

 

Raamatunkohtaan tutustuminen / opetuksen havainnollistaminen

Tyhjä tuoli

Tuoli asetetaan nuorten eteen, kaikkien näkyville. Ohjaaja pyytää yhtä vapaaehtoista istumaan tuolille, kasvot muihin päin. Ohjaaja antaa tuolissa istujalle roolin, joko tuhlaajapoika, isä, isän palkkalainen tai vierasmaalainen mies, jonka palveluksessa poika oli. Muut saavat haastatella ko. henkilöä esittämällä vuorollaan kysymyksiä tälle. Ohjaajan kannattaa myös miettiä muutama kysymys, joiden kautta raamatunkohdan sanoma tulee selkeästi esiin. Haastattelu voidaan toistaa useammankin kerran, ainakin niin, että kaikki em. henkilöt tulee haastateltua.

Postikortti

Jokainen kirjoittaa postikortin tuhlaajapojalle, joka on lähtenyt vieraalle maalle. Korttiin voidaan myös piirtää kuva. Kaikkien korttien tekstit luetaan ääneen. Vaihtoehtoisesti jokainen kirjoittaa kännykällään tekstarin, joka luetaan myös ääneen.

Isän idea. © Raamatunlukijain Liitto ry.