Joosefin veljet Egyptissä

1. Raamatunkohta

1. Moos. 42: 1–8, 17–21

Pointti: Jumala johdattaa.

2. Ydinopetus

Ihminen osaa usein ajatella vain sitä hetkeä, jota hän juuri elää. Menneisyyttä hän muistaa hiukan ja tulevaisuudestaan hän ei voi tietää mitään varmaa. Jumala sen sijaan näkee täydellisesti jokaisen ihmisen menneisyyden ja tulevaisuuden ja siksi hän osaa johdattaa ihmistä. Tämä nähdään selvästi myös Joosefin perheen kertomuksesta.

Jumalan johdatus ei aina näytä ihmisen silmissä selkeältä ja johdonmukaiselta. Sekä Joosefin että hänen perheensä mielessä kävi varmasti silloin tällöin epätoivoisia ajatuksia: pelättiin nälkäkuolemaa, podettiin valtavaa syyllisyyttä ja kärsittiin viattomasti. Silti Jumalan käsi oli koko ajan mukana tapahtumissa.

Joosef kohteli veljiään ankarasti. Hänen tylyltä tuntuva käytöksensä tähtäsi kuitenkin siihen, että hän saisi pelastettua koko perheensä nälkäkuolemalta. Jeesus toimi samalla tavalla erityisesti puhuessaan pelastuksesta: hänen puheensa taivaan valtakuntaan pääsystä olivat ehdottomia ja kovan kuuloisia. Pelastuksen perustasta ei neuvoteltu eikä tingitty. Taivaan valtakuntaan pääsivät – ja pääsevät – vain ne, jotka tunnustavat Jeesuksen syntiensä sovittajaksi.

3. Taustaa, termejä, sananselityksiä

Kanaaninmaa

Kanaanilaiset asuivat Israelin alueella ennen kuin israelilaiset valloittivat Joosuan johdolla osan siitä palattuaan takaisin Egyptin orjuudesta.

4. Raamatunkohtaan tutustuminen / opetuksen havainnollistaminen

Jumalan johdatus on tapahtunut hyvin erikoisella tavalla myös joidenkin nykyihmisten elämässä. Luetaan amerikkalaisen Joni Eareckson-Tadan tarina:

Amerikkalainen Joni Eareckson-Tada tuli uskoon 14-vuotiaana nuorten viikonloppuleirillä. Hän oli urheilullinen nuori tyttö ja harrasti ratsastusta, tenniksen pelaamista ja uintia. 17-vuotiaana hän oli kuitenkin turhautunut elämäänsä ja uskoonsa. Hän koki Jumalan hengelliseksi myyntiautomaatiksi, jota piti syöttää kolikkorukouksilla ja vedellä vivuista.

Joni pusersi Raamattua rintaansa vasten ja sanoi: ”Jumala, ole kiltti ja tee jotain elämälleni. En välitä mitä tapahtuu, mutta en halua olla tällainen surkimus!” Hän ajatteli, että rukousvastaus voisi olla sielunhoitaja, joka auttaisi hänen elämänsä oikeille raiteille, tai kenties opiskelupaikka raamattukoulussa. Ne olisivat hänen omasta mielestään olleet järkeviä vastauksia hänen pyyntöönsä päästä lähemmäksi Jumalaa.

Joni ei ollut valmistautunut siihen shokkiin, joka häntä odotti. Kuukautta myöhemmin hän sukelsi huolettomasti sameaan veteen ja osui pohjaan: niska murtui. Kun häntä vietiin sairaalaan, hän tiesi, että jollakin merkillisellä tavalla onnettomuus oli vastaus hänen rukoukseensa. Viikkoja myöhemmin Joni makasi edelleen sairaalahuoneessa tukikehikossa. Hän oli halvaantunut kokonaan kaulasta alaspäin. Edessä oli elämä rullatuolissa, vailla mahdollisuutta käyttää käsiä ja jalkoja. Joni kiukutteli:” Suuri Jumala, onko tämä sinun tapasi vastata rukoukseen? Usko pois, etten koskaan enää rukoile!”

Myöhemmin Joni kertoi: ”Vaikka en olisi noihin aikoihin kutsunut sitä oikeudenmukaiseksi rukousvastaukseksi, tiedän nyt, että se oli sitä. Jumala todella veti minua lähemmäksi itseään vammautumiseni kautta. Se tapahtui sairaalassa kuukausien kamppailun tuloksena. Pistävä yksinäisyyden tuska katosi, kun kuvittelin Jeesuksen kumartuvan puoleeni, silittävän poskeani kämmenselällään ja siirtävän pois otsalleni valahtaneet kiharat. Kuulin hänen kysyvän minulta: ´Joni, jos rakastin sinua niin paljon, että kuolin puolestasi, etkö usko, että tiesin, mitä tein, kun vastasin rukoukseesi päästä läheisempään yhteyteen kanssani?´ Silloin tiesin, että jos Jeesus kerran kuoli puolestani, voisin olla luottavaisella mielellä, toimi hän miten tahansa elämäni suhteen.”

Se, miten Jumala vastasi tämän amerikkalaisen tytön rukoukseen, on rohkaissut ja lohduttanut monia ihmisiä. Joni oppi maalaamaan suullaan ja myi maalauksiaan. Hän on kirjoittanut yli 40 kirjaa, julkaissut useita äänilevyjä ja näytellyt itsestään kertovan elokuvan pääosan. Hän toimi vammaisten asianajajana ja on perustanut kristillisen vammaisten parissa toimivan järjestön. Kaikissa tehtävissään Joni antaa kunnian Jumalalle ja haluaa kertoa Jeesuksen rakkaudesta kaikkia ihmisiä, myös vammaisia kohtaan.

5. Askartelu, leikki, tehtävä

Vankila

Ohjaaja antaa jokaiselle osallistujalle lapun, jota ei saa näyttää muille. Yhdessä lapussa lukee ”vankila”, muissa ei mitään. Mennään piiriin ja siirretään oma lappu aina vieressä seisovalle myötäpäivään, niin, että koko ajan jokaisella on yksi lappu kädessään. Kun ohjaaja pysäyttää lappujenvaihtoliikkeen esim. pysäyttämällä taustamusiikin, kukin katsoo kädessään olevaa lappua. Se, jonka lapussa lukee ”vankila”, joutuu pois leikistä.

Pois lähtiessään hän vaihtaa ”vankila”-lappunsa jonkun muun tyhjään lappuun. Jatketaan niin kauan, että kahdesta viimeisestä toinen joutuu vankilaan ja toinen selviytyy voittajaksi.

Viljatähkät

Jokainen osallistuja miettii elämästään asioita, joissa Jumala on johdattanut häntä itseään tai perhettä. Kirjoitetaan näitä asioita vaaleanruskeille soikion muotoisille papereille (A4:sta saa kuusi soikiota). Kiinnitetään nämä ”jyvät” tähkän muotoon taululle tai seinälle. Halutessa voidaan askarrella tähkille myös varret ja vihneet.

6. Yhdessä pohdittavaksi

• Miksi Joosef ei heti kertonut veljilleen, kuka hän on?
• Miksi veljet eivät tunnistaneet Joosefia?
• Onko sinulle joskus käynyt niin, ettet ole tunnistanut tuttua ihmistä, jos hän on aivan eri ympäristössä kuin tavallisesti?
• Miksi Joosef halusi nähdä Benjaminin?
• Mikä osoittaa, että veljien omatunto alkoi kolkuttaa?
• Oletko sinä joskus ymmärtänyt toiselle tekemäsi pahan silloin, kun itse joudut vastaavaan tilanteeseen?
• Miksi Jumala johdattaa ihmistä joskus niin, että tämän elämässä tapahtuu myös ikäviä asioita?

7. Rukous

Rakas Jumala, kiitos johdatuksestasi. Anna meille uskoa ja luottamusta sinuun silloinkin, kun elämässämme on vaikeuksia. Aamen.

Isän idea. © Raamatunlukijain Liitto ry.