Daavid ja Goljat (1. Sam. 17:32–50)

Lue: 1. Sam. 17:32–50

Pohdintaa ja taustatietoa

Daavidin ja Goljatin kaksintaistelu on yksi Raamatun tunnetuimpia kertomuksia. Se kertoo ennen kaikkea Jumalan voimasta, mutta myös sisarkateudesta, oikeanlaisesta suuttumisesta ja omiin taitoihin ja Jumalaan luottamisesta.

Daavid oli selvästikin ”ikuinen pikkuveli” – isommat veljet eivät häntä paljon arvostaneet. He halveksivat kovin sanoin Daavidin halukkuutta taistella Goljatia vastaan. Heidän mielestään Daavidin tehtävä oli vain lammasten paimentaminen. Ehkäpä isotveljet olivat myös kateellisia siitä, että Daavid oli päässyt muusikoksi kuningas Saulin hoviin.

Daavidia suututti veljien vähättely ja hän kääntyikin suoraan kuninkaan puoleen. Suuttumus vain lisääntyi, kun Daavid kuuli, miten Goljat pilkkasi Jumalaa. Suuttumus antoi Daavidille voimaa käydä taisteluun. Daavid oli oppinut lampaita paimentaessaan luottamaan Jumalaan villipetojenkin uhatessa. Hän oli varmasti lingonnut kiviä satoja kertoja aikansa kuluksi. Lähtiessään taisteluun Goljatia vastaan Daavid otti käyttöönsä oman elämänkokemuksensa myötä tulleet taidot sen sijaan, että olisi käyttänyt vakuuttavan näköistä kuninkaallista haarniskaa (j. 38,39). Luottamuksellaan Jumalaan ja paimenen taidoillaan Daavid voitti vastustajansa.

Meillä kaikilla on taitoja, joilla voi palvella Jumalaa. Vaatimattomankin tuntuisia taitoja voi kehittää Jumalan kunniaksi. Tämä asenne opettaa myös kunnioittamaan ja arvostamaan toisten taitoja ja lahjoja.

Mieti

Puhu mieluummin haasteillesi Jumalan suuruudesta kuin Jumalalle haasteittesi suuruudesta!

 

RaamattuStartti. © Scripture Union/E100youth & Raamatunlukijain Liitto ry.