Juhlallinen lupaus (1. Moos. 43:1–14)

Lue: 1. Moos. 43:1–14

Pohdintaa ja taustatietoa

Ruoka oli jälleen loppunut ja edessä oli väistämättä nälkäkuolema – ellei taas kerran lähdettäisi Egyptiin ruokaostoksille. Tällä kertaa lähteminen oli vaikeampaa kuin edellisellä kerralla. Joosef, jota veljet eivät olleet tunnistaneet, oli vaatinut, että myös Benjaminin piti lähteä seuraavalla kerralla mukaan. Benjamin oli Joosefin ainoa täysveli, Jaakobin lempivaimon Raakelin poika. Benjamin oli varmaankin perinyt Joosefin suosikkiaseman sen jälkeen kun tämä oli kadonnut. Jaakob pelkäsi kuollakseen, että nyt Benjaminille kävisi samoin kuin Joosefille aikanaan.

Juuda, joka oli aikanaan estänyt Joosefin tappamisen, otti nyt vastuun Benjaminista.  Jaakob pakotettiin luopumaan lempipojastaan, jotta perhe saisi mahdollisuuden välttää nälkäkuoleman. Kaikki joutuivat uhrautumaan omalla tavallaan.

Sanotaan, että jos ei luovu mistään, ei voi myöskään saada mitään. Joskus on pakko luopua jostain itselle tärkeästä jonkun toisen – ihmisen tai asian – takia. Jaakob otti riskin luopua rakkaasta pojastaan, Juuda vapaudestaan. Jumala on kuitenkin luopumisenkin hetkessä mukana, ja hän voi korvata kaikki menetykset moninkertaisesti.  Jumala itse tietää, mitä on luopuminen: hän antoi oman poikansa Jeesuksen kuolla ristillä. Mutta sekin menetys kääntyi täydelliseksi voitoksi. Jeesus voitti kuoleman ja hankki ihmisille pääsyn ikuiseen elämään.

Mieti

Millaisista asioista olet joutunut luopumaan? Millä tavalla Jumala on ollut niissä tilanteissa mukana?

 

RaamattuStartti. © Scripture Union/E100youth & Raamatunlukijain Liitto ry.