Samuel kuuntelee Jumalaa (1. Sam. 3:1–10)

Lue: 1. Sam. 3:1–10

Pohdintaa ja taustatietoa

Samuelin vanhemmat olivat antaneet pienen esikoispoikansa temppeliin kiitokseksi Jumalalle. Poika asui ja eli pappi Eelin kanssa. Hän vietti yönsäkin pyhäkössä, lähellä liitonarkkua, joka oli israelilaisten pyhin esine. Sitä oli kuljetettu kansan edellä silloinkin, kun saavuttiin luvattuun maahan Jordanin poikki.

Jumala kutsui Samuelia nimeltä. Jumala ei ollut pitkään aikaan puhunut kenellekään, joten Samuelkaan ei osannut heti aavistaa, että kyse oli Jumalan äänestä. Pappi Eelikin ymmärsi sen vasta kolmannella kerralla.

Usein toimimme ja ajattelemme ympäristömme mukaan. Jos elät ympäristössä, jossa on ihan luonnollista käydä sunnuntaina jumalanpalveluksessa, aloittaa työtehtävät rukoilemalla tai lukea päivittäin Raamattua, todennäköisesti teet niin itsekin. Jos taas juuri kukaan ei tee niin, ei se ehkä itsellesikään tule aina ensimmäisenä mieleen.

Näin oli käynyt Samuelin ajan ihmisille: Jumalan kuunteleminen oli unohtunut ja lopulta unohdettiin kokonaan, että hän edelleenkin halusi puhua ihmisille. Rukoillessa voimme edelleenkin kuunnella Jumalaa ja sanoa Samuelin tavoin: ”Puhu, Herra, palvelijasi kuulee.” Raamatun sana on meille kaikkein selkeintä Jumalan puhetta.

Mieti

Jos Jumala kutsuisi sinua nimeltä, millaisista asioista luulisit hänen puhuvan sinun kanssasi? Mitä itse haluaisit sanoa hänelle?

 

RaamattuStartti. © Scripture Union/E100youth & Raamatunlukijain Liitto ry.