Toinen toisemme rakastaminen (1. Joh. 4:7–21)

Lue: 1. Joh. 4:7–21

Pohdintaa ja taustatietoa

Kun ihminen ottaa vastaan Jumalan anteeksiannon ja haluaa seurata Jeesusta, Jumala tulee hänen sydämeensä asumaan. Koska Jumala on rakkaus, tämän ihmisen sydämessä asuu siis rakkaus. Todellinen rakkaus ei ole koskaan itsekäs. Se ei koskaan hylkää. Tämä rakkaus ei kuitenkaan synny meissä itsessämme, vaan se on Jumalan lahjaa, aivan kuten uskokin.

Kristittykin voi kantaa vihaa ja kaunaa. Mutta hänellä on myös mahdollisuus päästä niistä eroon antamalla Jeesuksen tehdä työtä sydämessä. Jumalan antama rakkaus ei ole tunne, vaan elämän perusta: hän on rakastanut minua niin paljon, että kuoli puolestani. Olen siis äärimmäisen arvokas hänen silmissään – ja niin ovat kaikki muutkin.

Kaikkivaltiaan Jumalan omana minun ei tarvitse pelätä, ei edes viimeisellä tuomiolla. Jumalan rakkaus antaa voimaa ja rohkeutta kohdata vaikeitakin ihmisiä ja elämäntilanteita. Jumala on täydellinen ja muuttumaton, ja sellainen on myös hänen rakkautensa.

Mieti

Onko sinun vaikea rakastaa jotain ihmistä? Voisitko pyytää Jumalaa antamaan sinulle rakkautta häntä kohtaan?

 

RaamattuStartti. © Scripture Union/E100youth & Raamatunlukijain Liitto ry.